Meidän Lauma

Asumme Kajaanissa Peuraniemi-nimisessä vanhassa huvilassa. Koiraharrastus on koko perheemme yhteinen harrastus. Jos meitä ei kesäviikonloppuisin löydä koiranäyttelyistä kehän reunalta, olemme todennäköisesti veneilemässä. Aina kun aika ja sää antavat myöten, pakkaamme tavarat ja lähdemme seikkailemaan pitkin Oulunjärveä rakkaalla Repekallamme.

Minä sain ensimmäisen koirani vuonna 1983, joka oli rodultaan airedalenterrieri Ransu. Harrastin sen kanssa palveluskoirien tottelevaisuuskoulutusta. Kokemusta eri roduista on karttunut vuosien myötä, sillä perheeseemme on kuulunut kääpiösnautsereiden lisäksi mm. tanskandoggeja, rottweiler, kiinanharjakoira, italianajokoira, englanninvinttikoira sekä basenji.

Kari harrastaa metsästystä ja sitä kautta hänellä on kokemusta metsästyskoirista. Tyttäremme Sanni ja Aino ovat kasvaneet koirien keskellä ja Sanni harrastaa koiriensa kanssa mm. agilitya. Molemmat esittävät kasvatteja ja omia koiria rotukehissä ja kasvattajaluokissa. Koiraharrastuksen lisäksi tyttöjä on purrut hevoskärpänen, joten aikaa menee myös tallipuuhissa. Karin tytär Heidi on myös kennelimme toiminnassa mukana, hänet löytää tilanteen mukaan joko kehästä tai kotoa koiravahtina touhuilemasta. Heidin käsialaa ovat myös kotisivumme, mutta päivityksiä hoitaa tällä hetkellä Sanni. Hän harrastaa omien koiriensa kanssa agilitya ja näyttelyissä käymistä. Setäni Hessu asuu myös Peuraniemessä ja kanootti- ja vaellusreissujen lisäksi myös hän osallistuu koiriemme lenkitykseen yms. perushoitoon.

Tällä hetkellä perheeseemme kuuluu 8 kääpiösnautseria, joista pippuri&suolan värisiä ovat Kaisa, Anna, Katri, Satu ja Riku sekä musta-hopeita Mari, Lassi ja Tiina. Metsästyskoirina toimivat suomenajokoirat Ulpu ja Riku. "Maskotin" virkaa hoitavat sfinx-kissat Tyyne, ja Tamara, hiirikissamme Juhani Koistinen sekä irlanninsusikoira Mirjami.

Ensimmäisen kääpiösnautserin hankimme Karin kanssa vuonna 1991. Olin ihastunut ensin kääpiösnautsereiden viehättävään ulkonäköön ja kun tutustuin sen pippuriseen luonteeseen, olin lopullisesti myyty. Enkä ole valintaani koskaan katunut. Se oli Wilhellmiinan Hanne-Loore, kotoisemmin Irmeli, josta tuli kennelimme kantanarttu. Näyttelykärpänen oli puraissut meitä jo tanskandoggien kanssa, joten oli selvää, että harrastus jatkui myös käppänän kanssa.

Kennelimme olemme nimenneet ensimmäisen tanskandoggimme kutsumanimen mukaan. Ensimmäiset Juliuksen koirat syntyivät 1992. Meidän pentueemme kasvavat keskellä perheemme normaalia arkea. Pennut ovatkin sen ansiosta tottuneita kodin ääniin ja lapsiin. Tytöt hoitavat ja kouluttavat koiria laittamalla niitä näyttelyasentoon, toimivat siis tavallaan pentujen "luonnekasvattajana". Joskus tekevät aivan oman tyylisiään "näyttelytrimmauksia" jne. Lasten ansiosta pennut ovat tottuneet käsittelyyn sekä kaikenlaiseen arkiseen meluun ja meteliin. Luonnollisesti lasten ja pentujen yhdessäolo vaatii tarkkailua.

Jottei kotona oleva lauma kasvaisi liian suureksi, olemme antaneet jonkin verran kasvattejamme sijoituskoteihin, näin myös ne voivat elää normaalia perhe-elämää. Koirankasvatuksessa pelkkä "näyttelykoira" ei ole meille pääasia. Onhan toki mukavaa jos kasvatit menestyvät myös näyttelyissä, mutta suurimman osan elämästään ne ovat jonkun ihmisen tai perheen rakastamia koiria. Siksi juuri mielestämme luonne ja terveys ovat pääasia. On todella palkitsevaa kun pennunomistajat soittelevat ja kertovat mitä kaikkea kivaa heidän kullannuppunsa on tehnyt: on oltu mökkeilemässä tai uimassa. Marjametsässä hoksaavainen käppänä on syönyt marjat suoraan sangosta. Myös kaikista arjen pikku tapahtumista, kuten pureskelluista kengistä ja varastetuista kahvileivistä, on mukava kuulla.

Olemme todella paljon tekemisissä kasvattiemme kanssa. Yritämme olla avuksi aina kun on mahdollista, meille voi soittaa vaikka yöllä, jos tulee jokin hätä. Varsinkin koiranelämän alkutaipaleella omistajilla on usein paljon kysymyksiä ihan arkisistakin asioista, tyhmiä kysymyksiä ei ole olemassa. Olen ehdottomasti sitä mieltä että kasvattajan vastuu ei lopu siihen kun pentu lähtee uuteen kotiin. Trimmaamme myös itse kasvattimme Juliuksen Eläinhotellissa, teemme senkin yhdessä eli Kari tai Heidi nyppii ja minä teen loppusiistimisen ja näyttelytrimmaukset.

Emme koskaan pakota tai painosta ihmisiä käyttämään koiriaan näyttelyissä. Jos koira näyttää meistä lupaavalta, kerromme sen omistajalle ja monesti omistajatkin innostuvat näyttelyistä. Asumme melkoisen pohjoisessa joten näyttelyihin on monestikin pitkä matka. Usein koiranomistaja ei itse viitsi lähteä kovin kauas, mutta me kyllä lähdemme. Yleensä lähtö on jo näyttelyä edeltävänä iltana tai neljän viiden aikaan aamulla, kotiin palaamme yömyöhällä.

Varmasti yksi arvokkaimmista palkinnoista uutterasta kasvatus- ja näyttelyharrastuksesta on Suomen Kennelliiton joulukuussa 2000 kennelillemme myöntämä Vuolasvirta-palkinto nro 455. Olemme saaneet tästä harrastuksesta paljon uusia ystäviä ja todella tyytyväisiä yhden, kahden tai jopa kolmen pikku Juliuksen omistajia. On ihanaa kasvattaa niin iloista, tervettä ja kaunista rotua kuin kääpiösnautseri.